Viivakoodin lukija

A 1D -viivakoodi on sarja mustavalkoisia viivoja, joiden leveys ja etäisyys vaihtelee. Tämä visuaalinen malli sisältää tietoja, jotka laite lukee. Viivakoodit ovat nyt kaikkialla myynnissä, jakelussa ja kuljetusalalla. Jokainen viivakoodi on ainutlaatuinen ja niitä voidaan luoda loputtomasti.
Niin kutsutut 2D-viivakoodit sisältävät enemmän tietoa kuin 1D-viivakoodit ja voivat myös salata kuvia ja URL-osoitteita numeroiden ja merkkien lisäksi.
The QR koodi (lyhenne sanoista QR for Quick Response) on moderni viivakoodi, jota käytetään useimmiten käyttäjän uudelleenohjaamiseen verkkosivustolle tai sovellukseen. Viime aikoina, COVID 19 -pandemian yhteydessä, löydämme ne ravintoloista katsomaan valikoita sekä seulonta- ja rokotustodistuksia.
A Datamatriisi on kaksiulotteinen viivakoodi, joka koostuu pienistä mustavalkoisista neliöistä. Hyvin samanlainen kuin QR -koodi, Data Matrixia käytetään vain tekstin tai numeerisen datan koodaamiseen. Koodatun datan pituus riippuu matriisissa olevien solujen lukumäärästä. Data Matrix -viivakoodi voi koodata enintään 2335 aakkosnumeerista merkkiä! Hyvin yleinen elintarviketeollisuudessa, sen luettavuus helpottaa merkintöjä.
The Atsteekkikoodi (Atsteekkikoodi) on 2D -viivakoodi, jonka keskellä on samankeskiset ympyrät (englanniksi bullseye), joka muistuttaa atsteekkien pyramideja ylhäältä katsottuna. Koska se käyttää vähemmän tilaa kuin muut 2D -viivakoodit, se kestää vaurioita paremmin kuin suuret viivakoodit ja on ihanteellinen käytettäväksi mobiililaitteiden kanssa.
The PDF417 yhdistää sekä 1D-viivakoodipalkit että 2D-viivakoodien kaksiulotteisen matriisin. Se löytyy tietyistä henkilöasiakirjoista, kuljetuslipuista ja postialalta. PDF PDF417: ssä tarkoittaa Portable Data File, joten se ei viittaa lyhenteeseen PDF Portable Document Format. PDF417 -viivakoodit olivat ensimmäiset 2D -viivakoodit, jotka saivat laajan suosion virheiden korjausominaisuuksiensa vuoksi. Myöhemmin kaikissa 2D-viivakoodeissa käytetään ns. Reed-Solomon-virheenkorjausta, joka mahdollistaa viivakoodien lukemisen, vaikka ne olisivat vaurioituneet.

Ensimmäinen viivakoodi (1D -viivakoodi, jota kutsutaan myös lineaariseksi) skannattiin Marshin supermarketissa Troyssa, Ohiossa, Yhdysvalloissa, vuonna 1974. Tavoitteena oli seurata myytyjä tuotteita ja virtaviivaistaa myyntiprosessia ja varastoa. Sitten se sai nopeasti suosiota ja levisi ympäri maailmaa.
2D (kaksiulotteiset) viivakoodit ovat uudempia.
Ynjiun P. Wang Symbol Technologiesista kehitti PDF417 -viivakoodin vuonna 1991. Sen tavoitteena oli saada aikaan eräänlainen viivakoodi, joka oli luettavampi ja tarjosi paremman virheenkorjauksen kuin muut päivän viivakoodit. Nykyään PDF417 -viivakoodia käytetään erityisesti viisumeissa Israelin osavaltiossa ja eri lentoyhtiöiden nousukorteissa ympäri maailmaa.
QR -koodin keksi vuonna 1994 Japanissa sijaitseva autoteollisuusyritys Denso Wave. QR -koodista luotiin enemmän tietoa kuin muita viivakoodeja, ja siitä tuli nopeasti yleisimmin käytetty. Nykyään QR -koodit voivat olla erikokoisia. Pienempi, kevyempi mikro -QR -koodi maksaa vähemmän tulostaa ja on helpompi jakaa.
Verrattuna vanhempiin tekniikoihin, kuten 1D -viivakoodi, atsteek -koodia käytetään paljon vähemmän. Kun automaattisen tunnistamisen ja liikkuvuuden yhdistys (AIM, Inc.) suunnitteli sen vuonna 1995, se patentoitiin nopeasti ja julkistettiin.
Data Matrix -viivakoodin keksi International Data Matrix, Inc. vuonna 2005. Tästä viivakoodista tuli nopeasti suosittu, koska se kykeni yksinkertaisesti koodaamaan tekstiä, mikä helpotti tarrojen luomista ja tunnistamista monille yrityksille.